#006

Viikkoa mennään puolessa välissä. Päivä kerrallaan tässä mennään ja aika epätietoisuudessa. Mutta uskon, että jotain parempaa on tulossa. Olen ottanut rennosti. Ja tehnyt itselleni mielekkäitä ja kivoja asioita sen minkä olen jaksanut. Vähän olen kotiakin jaksanut hoitaa, mutta enemmän olisi tarvinnut. Mutta kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu ja paras on vielä tulossa. Olen saanut nukkua riittävästi. Tänään kävin vähän liikenteessä, kahteenkin otteeseen ja kirjastossakin kävin. Kourallinen tabuja. Loppuunpalaminen - uusi mahdollisuus.

On ihan mahtavaa, kun voi kuunnella itseään ja tehdä niitä asioita, joista itse pitää. Tänään nukuin vielä uudelleen aamupäiväunet ennen kuin piti lähteä liikenteeseen. Oon jotenkin ollut tänään tosi väsynyt, mutta en ole kuitenkaan ollut koko päivää vaakatasossa. Ja tätäkin jaksan vähän kirjottaa. Outoa sinänsä, mutta ihan positiviista.

Huomenna uusi päivä ja ohjelmaa tiedossa! Viikonlopuksikin kivaa tiedossa, pääsee vähän reissuun ja positiviiseen ympäristöön..

Yksi elämän harvoista suurista nautinnoista on ratkaista ongelmat hyvin ja tehokkaasti.
- Norman Vincent Peale

Mitä enemmän sinulla on ongelmia, sitä enemmän olet elossa. 
- Norman Vincent Peale

Usko, että kaikissa ongelmissa on jotain arvokasta. Ala sitten etsiä sitä. 
- Norman Vincent Peale

Vakuuta aina itsellesi, että kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu, ja että sinä löydät sen; todellakin, että olet juuri löytämäisilläsi sen.
- Norman Vincent Peale

#005

Viikonloppu. Olen erittäin tyytyväinen, että olen saanut levätä tällä viikolla oikein mukavasti ja rennosti! Viikko on mennyt ihmetellessä, että mitäs nyt seuraavaksi. En ole kyllä totta puhuen niin hurjan paljon sitä pohtinut, enkä tehnyt asian hyväksi kovin paljoa. Olen tehnyt niitä asioita, joista pidän ja jotka tuottavat minulle iloa ja hyvää mieltä.

Olen nukkunut paljon ja vain ollut. Pelaillut, tutustuin itselleni uuteen peliin 2048 ja ihan kivahan se on, ainakin pää tyhjenee mukavasti kaikesta roskasta. Kuunnellut äänikirjaa Paulo Coelho - Alkemisti. Hyvä ja opettavainen, jännä tarina! Pitää kyllä lukea/kuunnella se vielä uudelleen tässä kesällä, menisi paremmin perille minunkin ymmärrykseen. Hyvältä ystävältä julkaistiin tällä viikolla rikosdekkari E-kirjana ja se oli kyllä erittäin mukava ja nautinnollinen lukuhetki, luin kirja samantien alusta loppuun asti. Jatko-osaa odotellessa! Pitää tämä eka osakin lukea vielä toistamiseen, pystyy kiinnittämään eri asioihin huomiota kuin ekalla lukukerralla. Huippu ihana teos kyllä jälleen kerran vakavista asioista, hyvin kirjoitettu! Se on niin eri lukea tutun ystävän kirjoittamaa tekstiä kuin jonkun muun kirjailijan, vaikka menestyneenkin. 

Jotain tavallisia kotihommia, olen vähän koittanut tehdä. Ihmisten ilmoilla olen ollut jonkin verran ja se on tuntunut ihan mukavalta. Ensi viikoksikin ohjelmaa tiedossa, mutta ei liian paljon. Jospa saisi jotain virallistakin kirjoteltua. Joku ihmeellinen voima vain syö minun energiat.

Kaveriystävä oli eilen mun luona, käytiin sitä ennen jätskillä, oli ihan mukavaa. Illat on vaan niin parhaita, kun voi käpertyä peiton alle ja kattoo ohjelmia ja kuunnella kirjaa ja vaan olla. Tämä valoisa aika on kiva, mutta enemmän pidän hämärästä. Kylmä ja kostea keli on vihoviimeinen, siitä en pidä lainkaan. 

Söin tänään vain pakastepitsaa, sekin maistui yllättävän hyvältä. Jospa huomenna jaksaisi olla energisempi, saisi keittiönkin mukavan näköiseksi taas. Saisi korjattua tätä elämää yksi asia kerrallaan. Aika hassua olla työttömänä opiskelijana tällä hetkellä. Toivottavasti ensi viikolla tulisi jotain tietoa ja ajatusta, miten tää kesä tulee mun kohdallani menemään. Onneksi on viikonlopuksi reissua tiedossa, maisemien vaihdos tekee kyllä oikein hyvää tässä kohtaa. 

Elämässä on kyllä niin paljon muutakin kuin työ, sen olen tässä viime vuosina oppinut. Eikä työn teko tai työsuhde sanele mitään elämän arvoa. Minulle tärkeintä on saada tehdä niitä asioita, jotka kulloinkin tuntuvat oikeilta ja tärkeiltä. Esimerkiksi vaikka nyt tämä blogin kirjoittaminen, en ole ennen tällaista kirjoittanut, mutta nyt kirjoitan. Olisi kyllä mukava tietää lukee tätä ketään ja jos lukee niin olisi mukava saada kommenttia ja kysymyksiä, joihin voisin sitten vastata seuraavissa kirjoituksissa. 

Olo on ollut jokseenkin hyvä, mutta jokseenkin todella huono. Kun on saanut levätä ja ottaa tarpeeksi rennosti, se on hyvä asia. Mutta jos ajattelee, että pitäisi koko ajan olla hirveän tehokas esim. opiskelujen ja työn suhteen, niin en ole kovin hyvin siinä menestynyt viime päivinä. Aika saamaton ja aloitekyvytön olen ollut, ja työn tarmokkuus ja kunnianhimo puuttuu. Kumpa saisi jostain minulle ominaisen innostuksen opiskelutehtävien kirjoitukseen, nyt juuri en mitään muuta toivo. Kaipa sitä tsemppiä pitää alkaa etsimään niistä tehtävistä! Innostusta mulle!

#004

Huh, mikä päivä! Tästäkin vaan jotenkin selvitty, en vain oikein tiedä, että miten. Mutta tässä ollaan.

Nyt olen ilman harjoittelupaikkaa! Lähdin aamulla pois harjoittelupaikasta, kun tuli erimielisyyksiä työajasta. Keräsin tavarani ja palautin avaimet ja lähdin itkien pois. En siis ole vielä kovin vahvaa tekoa, kun näin kävi. Mutta tiedän silti, että olen voittaja ja työnantaja on tässä se, joka häviää kaikista eniten. 

- - - - - -

Sähköposti opelle:

Olen suorittamassa tätä tutkintoa ammatillisena kuntoutuksena ja toivon, että tämä otettaisiin entistä paremmin huomioon nyt tutkinnon loppupuolella, kun tähän asti ollaan jo kuitenkin päästy. Minusta koulun tulisi ottaa paremmin opiskelijat yksilönä huomioon. En halua olla hankala, mutta minun on ajateltava itseäni, ketään muukaan ei sitä tee. Oma terveyteni menee kaiken edelle.

Minusta olisi parasta, että tässä ajateltaisiin minua ja minun jaksamistani. Minulla on aikaisemmasta ammatissa huonoja kokemuksia ja olen hurjan pettynyt, että suhtautuminen minuun on ollut niin ala-arvoista tässäkin organisaatiossa. Luulen, että on jättänyt jonkinlaiset traumat tämäkin ja niiden käsittelyssä menee taas pitkä aika. Olen ylpeä omasta ammatistani ja siitä, että olen pystynyt lähtemään opiskelemaan uutta ammattia itselleni. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää. Aikuisia tässä kuitenkin ollaan kaikki.

Olisin toivonut hyviä kokemuksia työelämästä tämän harjoittelun aikana, mutta tähän mennessä sitä ei ole vielä ollut. Tämä nostaa vielä enemmän kynnystä palata työelämään. Toki aikaisemmista kokemuksista johtuen minusta on varmasti tullut ilmi epävarmuutta ja en ole aivan mennyt samaa tietä niin kuin muut, mutta siihen on syynsä. Tämä on ollut minulle nyt erityisen raskasta.

Haluan vain, että ymmärrät tilanteeni. Olen tosissani asioiden kanssa.

- - - - - -

Huomenna uusia päätöksiä ja valintoja kohti! 

#003

Tänään maanantaina olin töissä ihan niin kuin kunnollisten ihmisten kuuluukin olla. Aamulla oli vaikeaa nousta, mutta ajattelin vaan, että siitähän se sitten selviää, että miten sitä oikein jaksaa tätä matkaa tallata eteenpäin, kun lähtee täysillä liikenteeseen. Saahan sitä sitten pysähtyä, jos rupee huonolta tuntumaan.

Eilen jäi kirjottamatta, mutta oli vain jotenkin niin "kiireinen" päivä, etten jaksanut enää illalla alkaa väsäämään mitään tekstiä, kun tosiaan olin siellä töissä tänään. Olin vähän liikenteessä ystäviä tapaamassa ja sitten kävin vanhempia moikkaamassa välillä. Sain sitten onneksi pitää vielä auton lainassa, että helpottaa vähän töihinkin menemistä. Nukuin kyllä viime yönä aika huonosti, heräsin jotain neljältä johonkin. Mutta hyvä että menin töihin, jos sais sieltä koulusta ne paperitkin pois tässä piakkoin, kun jaksais vähän ahkeroida vielä.

Töissä sain vääntää taas erinäisistä asioista, kun tavotteena on saada toi tutkinto suoritettua ja pitää ittensä järjissään ja voimissaan vielä sen jälkeenkin. Mutta ei sitten sovi lyhyempi työaika pomoille, vaikka oon siellä siis tutkintoa suorittamassa ammatillisena kuntoutuksena ja heillä huikeen monta viikkoa ilmaiseksi töissä. En tajua, miten se heille on väliä, miten mä siellä heijän ilmaansa hengitän. Mutta kyllä se tästä vielä, niin oon päättänyt!

Oli vielä illalla yks oma bisneskeikka ja kyllä tuli taas niin voittaja fiilis, kun pääsee niiden asioiden pariin, mitä oikeesti haluaa tehdä.

Eilen illalla myöhään eksyin Elisakirjan ihmeelliseen maailmaan oikein tosissani. Se on siis E-kirjoja tarjoava palvelu, johon voi rakentaa oman sähköisen kirjahyllyn rekisreröitymällä. Kirjoja ostetaan nettikaupasta ja sitten saa ne ladattua esim. tietokoneelle tai tabletille. Ja miksei kännykällekin. Tosi kätevää lukee kirjoja, äänikirjat on ihan mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia.

Huomenna kohti uusia taisteluja ja voittoja! :)

Kolme positiivista juttua viiden päivän ajan. 1/5
1. Olin tänään töissä ahkerasti. Mun elämä, mun unelmat. Sä et niitä saa! Hyvä päätös siis pitää.
2. Ylitin taas tänään pari epämukavuusaluettani ja voittajana selvitty eteenpäin.
3. Äänikirja: Paolo Coelho - Alkemisti

#002

On ollut outo olo koko päivän. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta en ole nukkunutkaan. Melkein kuin olisin jossain ihme sumussa ollut koko päivän. Ihan kuin en olisi tässä maailmassa ollenkaan. Tosi pelottavaa jotenkin, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Ainakin olen ottanut rennosti ja jotain pientä saanut kuitenkin aikaiseksi, sellaista mikä on tuntunut mielekkäältä ja hyvältä. Sain sentään käytyä suihkussa, mutta kaikkea roskaa on tullut syötyä. Mitään en tee väkisin, jos tuntuu ihan hirveeltä. Vaikka ehkä kuitenkin pitäisi, että saisi jotain aikaiseksi. Onneksi huomenna on uusi päivä ja varmasti paljon parempi, ei tämä päivä kuitenkaan mikään kaikkein pahin pohjanoteraus ollut. Onneksi ei ollut mitään erikoisempaa ohjelmaa täksi päiväksi. Miksi vain niin nopeasti tulee ilta? No, ei sillä, mä tykkään illoista, kun sillon pääsee oikein luvan kanssa nukkumaan ja lepäämään.

#001

Ensimmäinen kirjoitukseni. Kirjoittelen tähän blogiini ajatuksiani ja tapahtumia menneeltä päivältä. Tämä on siis päiväkirja, jolla kuvaan kunkin päivän tuntemuksiani ja tunteitani eri asioista. Ajattelin, että tästä voisi olla hyötyä itselleni seuratessani vaihtelevaa vointiani.

Olen sairastanut jo muutaman vuoden masennusta ja se on vaihdellut lievästä hyvin keskivaikeaan. Olin alkuun muutaman kuukauden sairauslomalla, jonka jälkeen palasin töihin takaisin. Entisen kolmivuorotyön sijaan kuitenkin päivätyöhön samalle alalle kylläkin. Siinä meni vuosi tosi hyvin ja vauhdikkaasti. Mutta sitten tuli taas takapakkia ja rytinällä. Aika kului sairauslomalla ja myöhemmin kuntoutustuella omaa arkea rakentaen terapian ja lääkärikäyntien ympärille. Päivät vain kuluivat.

Mutta jotainhan sitä on ihmisen elämässään tehtävä, että olisi hyväksyttävä kunnon kansalainen, eikä hukkaan heitetty tapaus arjen tuulessa ja myrskyssä.

Nyt olen opiskellut ammatillisen kuntoutuksen turvin itselleni uuden ammatin. Paloin aikaisemmasta ammatissani loppuun ja siihen palaaminen ei ole tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Samalla alalla kuitenkin olen edelleen, mutta työtehtävät ovat toisella tapaa vastuullisia ja ehkä vähemmän vastuullisiakin, niin ainakin ajattelen itse.

------

Tänään mulla on ollut suht hyvä päivä. Olin käymässä kauppakeskuksessa kirjakaupassa ja sieltä menin kirjastoon tekemään koulutehtäviä, kun tuntuu, ettei kotona niihin osaa oikein keskittyä. Alkuun pääseminen on niin hankalaa kaikessa nykyään ja asioiden loppuun vieminen vielä vaikeampaa. Ponnistelua, ponnistelua eteenpäin, pikku hiljaa eteenpäin. Kyllä siitä hyvä tulee. Mikä kiire tässä valmiissa maailmassa.

Olen ollut nyt kolme viikkoa sairauslomalla työharjoittelusta. Mulle iski päälle posttraumaattinen stressireaktio. Oon ollut ihan hirveän väsynyt ja olen nukkunut paljon enemmän kuin laki sallii, onneksi siitä ei rangaista sentään. Toisen päivän jaksaa suht normaalisti, mutta sitten on seuraavana päivänä aivan uupunut eikä kykene mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Eilinen oli juuri tällainen todella huono päivä, nukuin koko päivän. Silloin on edes jotenkin siedettävä ja inhimillinen olo, kun nukkuu väsymyksen pois. Silloin ei voi oikein edes ajatella tekevänsä mitään järkevää. Sitten onkin seuraavana päivänä hirvee kiriminen, että saa kaiken tehtyä yhtenä päivänä, siis ne edellisten päivienkin jutut. Menetettyä aikaa, kun ei saa mistään takaisin, eikä sitä voi säästää, mutta onneksi sitä on vielä paljon jäljellä ja aina voi tehdä uusia päätöksiä ja ratkaisuja.

Kirjakaupasta törsäsin tänään itselleni "Elämänilon kirja - 101 tapaa iloita arkipäivästä" - Charlotte Davis Kasl. Kirja oli vain jotenkin niin sopiva tähän hetkeen elämässäni, että mun oli pakko ostaa se omaksi. Siitä on nyt 14. painos (2014), alunperin julkaistu jo 1994. Englanninkielinen alkuteos 101 Ways to Free Your Spirit and Dance with Life. Kirjassa on sivuja 269. Että ihan yhdessä illassa sitä ei lueta.